Pikkujoulu meidän kodeissa...
Meille neiti S:n kanssa tulee joulu aina ensimmäisenä adventtina. Perinteisesti tonttu on tullut yöllä ja taikonut joulun kotiimme. Se on niin taianomaista!
Kun olin pieni, oli tonttu aina käynyt ensimmäisenä adventtina ja tuonut pienen paketin yöllä. Paketissa yleensä oli joulumuki ja hieman herkkuja. Tässä oli jotain niin mielettömän jännää. Tonttu tuli oikeasti meille yöllä, WAU!
Itse olen jatkanut perinnettä. Hieman muokaten, tehden siitä oman näköisen. Rakastan joulun tunnelmaa, joten meillä tonttu tuo pienen paketin lisäksi joulun kotiin. Tämä on niiiiiin ihanaa. Ja jotenkin kivaa, että saa nauttia koristeista pidemmän ajan kuin vain joulun pyhät. Kuusta tonttu ei tuo vaan se on tullut yleensä viikkoa ennen aattoa. Ja se on aina oma ihana juttunsa kun kuusi tulee.
Yleensä myös ensimmäiset tortut, glögit ja riisipuurot nautitaan ensimmäinen joulukuuta. Mutta nyt voin jo kertoa, että ollaan otettu varaslähtö näiden suhteen tänä vuonna. Niin on nautittu jo marraskuussa näistä herkuista, NAM! Tosin, pipareita neiti S. syö ympäri vuoden. On tosi vähän tonton-keksejä, joista hän pitää ja pipareista hän pitää, joten niitä sit syödään juhannuksena ja jouluna.
On jännää, miten itsekin aikuisena nautin tästä. Ihana olo, tunnelma ja se lapsen ilo sitten aamulla, ihan mahtavaa! Illalla odotan, että neiti nukahtaa ja sit se alkaa......haen laatikot kellarista ja aloitan koristelut. Ja nyt on pakko tarkentaa että ei, meillä ei nyt kuitenkaan ole koristeita ihan mielettömästi. Hillityt basic koristeet. Ja aina ne samat. Kotini on muutenkin aika selkeä ja vaalea.
Kun olen saanut kaikki paikoilleen ja valmiiksi, otan hetken itselleni. Katselen vain ympärilleni. En oikein edes tiedä mietinkö noina hetkinä mitään enempää. On vain niin kaunista ja ihana olo, että voin tarjota tämän hetken lapselleni.
-S-
JOTTA TAIANOMAISEN JOULUN VOI RAKENTAA, SE TÄYTYY ENSIN LÖYTÄÄ ITSESTÄÄN.
Joulun odotus meidän tytöillä alkaa marraskuun viimeisenä iltana. Kun neiti E ei millään malttaisi nukahtaa ja se ihana neiti M:n odotuksen supina, että mitä sieltä ensimmäisestä joulukalenterin pussukasta löytyykään...
Omassa lapsuuden joulussa ei ole mitään traumaattista eikä ikävää muistoa, päinvastoin: iloa ja rentoa yhdessäoloa pienen suvun kesken. Mutta en myöskään ole koskaan ollut jouluihminen, vaan pidin kaikenlaista jouluhössötystä enemmän turhana. Etenkin aikuisuuden kynnyksellä huomasin vain kaipaavani joululta hiljaisuutta, omaa aikaa ja rauhaa. Ihania jouluvaloja ja paljon kynttilöitä. Hiljalleen tupruttavaa lunta taivaalta ja jälkiä lumessa. Hiljaisia katuja. Myöhäisiltainen hautausmaalla käynti, kun valomeri on kauneimmillaan. Selvästikin jonkun Hollywood-elokuvan tunnelma.
Tunnustan siis heti, että en ole se unelmien jouluäiti hengetär. Olen ollut se, joka hoitaa kaiken vasta aaton aattona ja näkyy juoksevan pitkin kauppoja aatto aamuna hankkien joululahjoja. Aiemmin meillä on joulutunnelma siis kestänyt rehellisesti sen reilun vuorokauden. Heti joulupyhien jälkeen kuusi on viety pihalle ja sanottu joululle heihei.
Jokin on kuitenkin muuttunut. Omien lasten myötä olen päättänyt, että he ansaitsevat sen lapsen joulun. Sen joulutunnelman ja taianomaisen odotuksen. Myös lapset itse ovat selvästi huomanneet, että toisaalla vietetään joulua pidemmän kaavan mukaan. Joten joka vuosi yritän olla hieman edellistä parempi. Tänä jouluna olen päättänyt yllättää itseni ja muun perheen isommin kuin ikinä aiemmin. Jouluvalmistelut on alkaneet meillä nimittäin jo marraskuussa!! Ennenkuulumatonta, ja ihan voittaja olo!
Tyttärillämme on keskenään 4 vuotta ikäeroa, joten ei ole enää ihan helppoa tehdä itse
joulukalenteria (saatikka kahta!), johon kaikkea ihanaa keksii. Siispä meillä on nyt molemmille suklaa kalenterit
(kiitos Moo-free!!),jolla joulun odotus alkaa. On myös tapana, että ensimmäisenä
joulun päivänä on pienet paketit kalenterin lisäksi ja kirje tontuilta. Kun
on viikko enää aattoon, niin tontut alkaa tuomaan joulusukkiin pieniä
yllätyksiä. Tontut ovat se ihana joulun salamyhkäinen kansa, joka näkee ja
kuulee kaiken. Siksi meillä välillä kotona myös tontut vaihtavat öisin paikkaa... Joskus ovat saattaneet käydä myös piparivarkaissa!
Joulukuun puolenvälin tienoilla tonttuja, lyhtyjä ja valoja alkaa kaivautumaan esiin
pikkuhiljaa. Tykkään tehdä kaiken joulupuuhastelun salaa silloin, kun lapset ja
mies jo nukkuu. Koska parasta on nähdä kainosti hymyilevät suut aamulla. Se on paras palkinto ja motivaattori joulutunnelman luomiselle.
Kohta
on Joulu!!
Keittö ja jouluruuat ovat miehen taitavissa käsissä. Allergikkoperheessä kaikki laatikot tehdään itse lapsen toiveita kuullen. Joulukuusi tuodaan sisään aaton aattona. Koristelupuuha on meillä tytöille erittäin
tärkeä kunnia tehtävä, joten meillä kuusi on lasten käsialaa.
Uskon, että yhtä paljon kun luon joulua
lapsilleni, niin he luovat sitä minuun. Ilon tuottaminen toiselle, on joulussa se paras lahja.
Childhood is where the magic happens.
-M-