Itseään etsimässä - mikä minusta tulee isona?
Syksyn muutokset lasten kouluvaihdosten kanssa ei ollut tarpeeksi arkea ravisuttamaan. Lokakuussa työpaikkani koko tiimi purettiin ja vain muutama jatkoi siinä hieman toisenlaisissa tehtävissä. Minä en siis ollut yksi niistä vaan tuli aika miettiä, että mitä seuraavaksi. Ensin ajatus oli ihan pommi. Tässä työssä on isolla moraalilla tehty duunia senkin uhalla, että palkkiot ei lähellekään sitä mitä naapurihuoneessa. Siellä asuu myyjä, joka sanonnan mukaan myy vaikka jäitä eskimoille. Enkö sitten ollut tarpeeksi hyvä työssäni? Kenen mittareilla?
Minä, joka olen jo monesti todennut, että heti kun keksin jotain muuta vähemmän henkisesti kuluttavaa niin tyhjennän pöydän. Silti itse työ oli mahtavaa - hyvinä päivinä ihan huippua, huonoina ei olisi jaksanut aamulla noustakaan. Nyt kuitenkin olen ensimmäistä kertaa elämässäni työtön. Ja se on karmaisevaa.
Tuli ideavälähdyksiä ja asiakkailtanikin sain kuulla kannustavasti, että mulle on tiedossa jotain paljon parempaa ja suurempaa. Erittäin hyviä ideoita oli muutamia, hyviä enemmän. Mutta jokaiseen tuli johonkin se 'mutta'. Joko se oli koulutuksellinen asia, taloudellinen asia tai perhetilanteelle mahdottomuus.
Nyt on se hetki, kun joutuu oikeasti miettimään, mitä sitä haluaisi loppuelämänsä tehdä. Haarukka on valtava.
Lapset, etenkin väärinkohdellut ja henkisiä taakkoja kantavat on erittäin lähellä sydäntä.
Johtajuus- ja esimiestyö kiinnostaa valtavasti - itselleni on sattunut enemmän niitä ei-niin-esimieheksi-soveltuvia henkilöitä (vaikka ihmisinä mukavia olisivatkin) paljon. Narsismia. Jotenkin näen mielessäni, että nimenomaan ihmisläheiseen johtamiseen haluan kouluttautua. Toivo siitä, että niitä oikeasti sparraavia ja osallistuvia esimiehiäkin on.
Myyntityö (tai asian/tarpeen konsultointi) on mahtavaa. Silloin kun se on asiakkaan avuksi ja koen, että asiakas sai siinä jotain lisäarvoa.
Yrittäjyys - tule ihana kiltti taikakeiju ja kasaa minulle osaamisistani ja vahvuuksistani työ. Eli se mitä haluan itselleni - haluan tehdä sitä muille!! Yksinkertaista vai mitä? ;)
Talous- ja raha-asioille haluan myös valoisia päiviä. En tarvitse ylellisyyttä, mutta itselleni se vapauden tunne tulee matkustamisesta. Sitä tunnetta en osaa kuvata, mutta silloin tuntuu, että hengitys kulkee vapaasti ja sydän sykkii. Tähän haluan tähdätä. Toivoisin, että minulla olisi myös mahdollisuus näyttää matkustamisen ihanuudet perheenä lapsilleni vielä kun he mukanana haluavat kulkea.
Työttömänä olen nyt haalinut kalenteriini koulutusta ja koulutusta. Toki kun se THE työpaikka löytyy, niin tienaaminen menee koulutuksen edelle.
Omia tvistejä tähän kaikkeen tuo toki lasten ei niin helppo taival uudessa kouluympäristössä. Joten nyt jos joku sanoisi että asiat tapahtuu tarkoituksella, uskoisin sen jopa. Tällä hetkellä olen voinut olla tukena äitinä siellä missä minua on eniten tarvittu.
Mikä minusta siis tulee isona? Ja mielellään siis mahdollisimman pian.
Sitä en vielä tiedä.
"They say the open road helps you think. About where you've been and where you're going."
(Vin Diesel)
- M-